Surun istukka. Lukutuulia: Katriina Huttunen: Surun istukka

Katriina Huttusen Surun istukka

Surun istukka

Minkäänlaista viestiä tytär ei ole jättänyt. Meidät sitoo toisiimme surun isukka. Ensin: pitkän ja kiitetyn uran suomentajana tehnyt Huttunen kirjoittaa todella hyvin, paikoin upeasti. Se ei tarjoa lukijalle mitään helpotusta koska miksi pitäisi? Oikeaa suhtautumistapaa ei tunnu olevan. Eniten saan selkääni minä Tuntuu hyvältä. Olisipa oiva aihe jatkossa kirja, jossa nämä vaietut asiatkin tulisi kerrottua. Kunpa vain aihe olisi saanut olla toinen.

Next

Katriina Huttusen Surun istukka

Surun istukka

Lapseni ei jaksanut elää, ja minunkin on vaikea yrittää jaksaa elää. Ja syvän surun keskellä on salaisuus, tytär, lapsi jota ei enää ole. Vain siellä hän tuntee hetken rauhaa, siellä hän voi olla tyttärensä luona, surunsa kanssa. Käy ilmi, että tytär oli ollut koulukiusattu jo ala-asteella ja oli kärsinyt vaikeasta masennuksesta. Kumpikin näistä romaaneista menee syvälle lukijaan.

Next

Kulttuuri kukoistaa

Surun istukka

Kirjassa oli pakahduttavaa ihan kaikki: tarkkanäköinen kuvaus surevan äidin arjesta ja sen havainnoista, kehämäisesti pyörivät teemat tyttären itsemurhasta, läheisten suhtaumisesta, käynneistä hautausmaalla, surun musertavasta vaikutuksesta elämään. Teksti on välillä runollisen kaunista, välllä raisua, usein kaikkea siltä väliltä. Sen verran kyllä, että varmasti kaikki toivomme kirjailijan tavoin kuten hän kirjassa sanoo , että tuota kirjaa ei olisi koskaan tarvinnut kirjoittaa - ettei aihetta olisi noussut esiin. Siksi minun on päästävä päivittäin hautausmaalle. Ja sitten mietin sitä, että ehkä tässä kirjassa on kyse juuri siitä miten rumaa, vihaista ja yksinäistä suru saattaa olla.

Next

Lukutuulia: Katriina Huttunen: Surun istukka

Surun istukka

Kirjassa tuodaan taiten esille itsemurhan monet kasvot ja sen mittavat vaikutukset lähiympäristöön. Siellä minun on helpointa olla. Katriina Huttusella sen sijaan ei ole valinnan mahdollisuutta. Itken yhtä usein ja olen yhtä epätoivoinen kuin alussakin, näen painajaisia enkä muista huolehtia terveydestäni. Annika Eronen: Ristiinan enkeli - huhtikuu - M 3.

Next

surun istukka

Surun istukka

Kuten kirjan äiti sanoo, entiseen elämään ei ole paluuta, entistä elämää ei enää ole. Sureva saattaa itse joutua itse kuuntelijan rooliin, kun surunvalittelija alkaa muistella omia menetyksiään ja kertomaan itse kokemastaan surusta. Kuolema on varjo jonka pimeässä hän haluaa olla, päivästä, viikosta, kuukaudesta toiseen. Suurimman osan ajasta tätä kirjaa lukiessani halusin halata kirjailijaa. Ihmiset ovat tökeröitä, tutut vastaantulijat eivät ole tuntevinaan.

Next

Katriina Huttunen: Surun istukka

Surun istukka

Lukeminen merkitsee minulle retkeilyä ; kirjojen kautta pääsen muihin maihin, menneisyyteen, tulevaan, uusille näköalapaikoille. Vihaan kaikkia niitä jotka hylkäsivät minut ja kyselevät nyt kuulumisiani voidakseen kertoa omista kuulumisistaan. Tämä on äitiyden koko elinkaari. Huttusen teos on armoton ennen muuta häntä itseään kohtaan. Lukija pääsee katsomaan surun rumia jälkiä.

Next